Lohduttoman laulu

Muistelmia tosiaan ja aikamoisessa päreessä kirjotettuna kuten ulosannista saattoi päätellä. Mutta totta tosiaan joku hullu "varasti" mun biisit... mut ei siitä bändistä kyl sit loppujen lopuks tullukaan mitään! Voin vain kysyä että kannattiko.

Seuraa "ateljee kritiikkiä"

Tutka vaikutta ihan hyvältä lauluksi, mutta yllä siteerattu eka säe ei toimi, ei avaudu, aikä oikein rimmaakkaan oikein, luulisin.

Pienillä muutoksilla saa asian esiin kirkkaammin (en tässä tosin ole itse keksinyt miten, eikä se minun tehtäväni olekaan), mutta eka säkeistö pitää terävöittää kun se kumminkin laittaa perustan koko laululle.

Loput tekstistä toimii.
Esim säe: "Vaikka unelmat hajoaa / kuin posliinikulho / olen minäkin silti jonkun sulho." -Upeeta!

Tää on muuten "jännä" juttu et toi eka oli mun mielestä paras: -"itse aivoitettu". Kun taas toi posliinikulho särähti korvaan loppuun asti... heh.
Mielenkiintoista rakas Watson!!
Tän takia kai kaikki saa joka jutuista omat mielleyhtymänsä!
Muistelin vaan kun annoin vastauksen sun sanotukseen...
Ton muuten kirjotinkin ajattelematta onko se sanotus vai runo... ei varmaan mikään, jotain "sieltä jostain!!!"

Tää on muuten "jännä" juttu et toi eka oli mun mielestä paras: -"itse aivoitettu". Kun taas toi posliinikulho särähti korvaan loppuun asti... heh.
Mielenkiintoista rakas Watson!!
Tän takia kai kaikki saa joka jutuista omat mielleyhtymänsä!
Muistelin vaan kun annoin vastauksen sun sanotukseen...
Ton muuten kirjotinkin ajattelematta onko se sanotus vai runo... ei varmaan mikään, jotain "sieltä jostain!!!"

Esim:

Unien tahraista helminauhaa,
toivotonta mielenrauhaa:
pientä, isoo, samennutta,
nuoruusvuosiin kadonnutta.


Nojoo, kokeeksi vain. Posliinikulho on tietysti tavallaan klisee, mutta tuo sulho tekee sittä mainion.

Olen tässä yrittänyt virittää piirtämisen taitoa viime aikoina, pilakuvaa tai sarjakuvaa... Kirjoittaminen tuntuu turhalta elvistelylta vaihteeksi, Kitaran rämppääminen todella toivottamalta. Jospa siis saisi viivan elämään kynän kärjestä? No, vielä ei mitään ole tullut (viiva pakenee lyijykynän kärkeä..).

Mutta olen ajatellut. Ajatellessa tulee mieleen kaikenlaista, vähän kuin nukkuessa.

Että onkohan kukaan koskaan ja missään tehnyt pop/rock biisiä, jossa ei ole ollenkaan säkeistöjä? MA Numminen tietysti lakikirjoineen, mutta siis että olis kirjoittanut sanat ja sävellyksen ihan vapaaseen, tosin 4/4 osa rytmiin?

Tarkennusta:

Laulumusiikki tässä käsitetään semmoisena, missä myös sanoilla on merkitystä. Instrumenttinä on tietysti ihmisääni ja muut soittimet. Esim. Ooppera ei tässä mielessä ole laulumusiikkia vaan instrumentaalikamaa.

Mutta että ei ole a, b ja c osuuksia eikä minkäänmoista kertosäettä ollenkaan? Eli että olisi semmoinen vaikka jopa iskelmä biisi, joka vaan kulkee eteenpäin, toistamatta mitään ja mahtuu kolmeen minuuttiin? Ja siis että se kuullostaa joltain himpun Day Tripperiltä vaikka ei toistakaan yhtään säkeistöä. Beatti tietysti saisi toistaa itseään, kun se kerran on sen olemus. Mitä?

Sellanen kutina on että ois tehty. Jotenkin tuli Juice mieleen ku sillä on niitä kaikenmoisia ralleja mutta suoralta kädeltä en muista kyllä yhtäkään.
*mietintä myssy päähän*

Siinä on muuten kova pähkinä purtavaks säveltäjille/sanottajille. Nostaisin kyllä hattua jos joku ton tempun tekis... haloo Jonna ja kumppanit, mites ois?

Joo, eipä pähkinän purijoitten rouskutustakaan kuulu, lienevätkö siellä Tursaan puutarhassa omia aikojaan. Ei. Aattelin kiivetä seinälle ja ottaa ton kitaran sieltä alas. Mutta sitten aattelin että jos hommais semmosen pianon (aidon eikä minkään nykyisen sähköisen temppelipianon) ja kokeilisi sillä sitä putoavaa kolmeminuuttista "hittiä". Ehkä ne palaset loksahtais aikajanalle sillä pelillä omia aikojaan ja sanathan roikkuu aina ympärillä kun vaan muistaa kirjoittaa ne muistiin ja tietysti nauhoittaa jollekin kelalle sen mitä piano sanoo. Sitten alkais se työstäminen, eli kun tarvitaan koko toi porukka soittimineen. Eka biisi olis Littoisten Verkatehtaan viinyyliprässin tuotanto? Huom: en kokoa bändiä vaan koetan jotenkin muuten vaan saada aikaan jutun (mun bändin jäsenet ovat näet kuolleita viimeistään ennen ekaa treeniä jo).

Piano.

Ahdin valtakunnassa alla mainingin varmaankin juu.

Minkähän moinen biisi tostakin voi tulla, no jokainen tekee omat nuottinsa itse.

Arjen sankari

Transsissa taas telkusta katson
jonkun sarjan tuhannen jakson.
Missä päät puhuu fiksusti hienoja
ja neidit ovat oikeesti vienoja.

Täydellistä elämää imen kuin sieni
ja huomaan kuinka onkaan elämäni pieni.
Oi, jospa oisinkaan sankari suuri
joka elämän läpi pinnistää juuri ja juuri.

Mutta se mielestä katoaa kun pahamies sarjan
kaikki lakoon laittaa kuin pahaisen karjan.
Kun transsista herään huomaan pöydällä tiskit
ja hetkessä arvioin elämäni riskit.

`Tiskaanko vai en?´ Mietin kuumeisesti.
Avain ovessa käy! `EI TÄÄ OLLUTKAAN TESTI!!!´

Hm. Kun ei oo oikeen muutakaan topiikki, aattelin tähän laittaa seuraavan, lähinnä runon:

16.4.2005 22:50:57

Rakkaus on kauppatavara, kallis ja halvalla myyty.
Ostaa, myy, vaihtaa ja varastaa
vain suuri rakastaja:
kauppias.

Mitä hän saa on käytettyä rakkautta.

Rakkaus on myös totuus,
tunnettu todellisuus, ken siellä astelee
ei kauppaa käy.

Vaihteeksi proosaa, eli lehtikirjoitus päätoimittajan ominaisuudessa kylälehteen:

"PERUNAN VILJELYKSEN UUDET TUULET

Perinteisesti on peruna istutettu jokseenkin aurinkoisille avonaisille peltomaille. Kokemus on kuitenkin myöhemmin osoittanut perunan olevan pikemminkin varjokasvi. Varjossa se kasvaa korkeammaksi, jolloin mukulasato on suurempi.

Peruna kannattaakin kylvää risukkojamme halkoviin entisajan metsäteihin, joilla ei metsän kadottua ole muutakaan virkaa. Metsää edustavat risut antavat tiuhan varjon, jolloin peruna pääsee kasvamaan korkeammalle kuin täysin aukeilla paikoilla.

Perunaa varten ei siis tarvitse enää raivata peltoaukeita kun riittävä perunantuotanto voidaan sijoittaa metsäteille, joitten pinta-ala on moninkertainen huonosti tuottaviin perunapeltoihin verrattuna.

Myös ns. perunannosto käy aivan tarpeettomaksi. Perunoita on aivan turha nostaa puista, sillä niiden ravistaminen sieltä on paljon helpompaa, ja ravistamalla pudonnut peruna on juuri oikean kypsä, eikä raaka kuten usein nostettaessa käy. Lisäksi ravistamiseen voi kustannuksia säästäen käyttää mielellään puissa kiipeileviä lapsia, joiden mielestä touhu on mukavaa, he eivätä he vaadi palkkaa ilostansa.

Ilkka Ahmavaara, Päätoimittaja,
Rannantaikaa... lehti."

Heh? Julkaistu on Rantai 2/2005 Toukokuun numerossa.