Lohduttoman laulu

Laulu huolista kyhätty,
se on laulu lohduttoman,
lempilaulu lemmettömän,
joll´ ei konsa päivä paista
koko täydellä terällä.
Siksi kulkee kuutamossa
ahvasmielin asteleepi:
sydän mustia sysiä.
Sydet paukkuen palavat,
räiskyä rämähtelevät,
polttavat ylön kovasti,
tuskia kosolta tuovat,
jott´ei laulu joikahtaisi
onnen maille mahtoaisi,
vaan on laulaisi läheltä
suruja sysisydämmen
kuutamolle, kuusikolle,
tähtitarhojen talalle.
- - - - -
Lainaus on vuoden 1899 Lukutupa lehdestä

Sisempi minä

Mieli kirkas, ihmismäinen.
Todellisuus toisenlainen.
Minä sanon, minä päätän.
Toisin teen, sen mielestäni häädän.
Krapula ja kirous.
Kaiken turhuus.
Kysymys avoin,
Vastaus samoin.
Kun sisälle huutaa,
sieltä joku vastaa.
-"KUKA SIELLÄ ON?"
-"Tahdon lonkeron."

--------

Allekirjoittaneen juoma tilaus muutaman vuoden takaa.

*TAPUTUKSIA*
En oo mikään runojen suurin ystävä, mutta tossa oli jotain! Toimii!!!
Jatka samaan malliin Setä Touhukas :]

Totisesti on komee runoelma.
Olekkos ihan itte kyhänny?

Kiitoksia mukavista kommenteista.
Aikanaan baarissa istuskellessa kun ei ollu muuta tekemistä niin ajattelin tehdä hivenen erilaisen tilauksen. Kynä käteen ja hetken aikaa rustattuani vein lapun tiskille. Baarimikko likka luki ja tokas et ihan hyvä runo. Vähän aikaa oottelin ja kysyin että saisinks mä sen lonkeronkin. Että sellanen tapaus.

No kun muut ei oo mitään käyny kaivaa pöytälaatikosta niin katsotaan mitä tää kirvottaa kriittisistä mielistä.

Terve sielu, terveessä...

"Terveyttä liikunnasta",
kattia kanssa.
Teepä lenkki
vaikka koiran kanssa.

Jos et naamalles lennä
niin venäytät selkäs.
Puolustaudut ja sanot
"kuka sellaista pelkäis."

No, mä lenkille lähdin
ja juoksin kuin hullu...
enkä enää takas tullu!!!

Olikohan toi sun "uusin" Setä Touhukas mennyt multa ohi, kun vasta nyt vilkasin... Nooh kuitenkin, kyä se eka Lonkero on voittamaton
Siinä kun on niin yllättävä loppuratkaisu

Pökköä pesään, eli alla ihan Jonnamaisesti sävellettävä teksti, en tiiä onko hyvä?


Tulit suureen, säteilevään, hehkuvaan purkaukseen,
ilon sirpaleita viskovaan rakkauden
ja tuhon granaattiin,
valon vuolauteen sanojen kyljillä,
veden välkkeisiin helmiäis-silmillä,
(luoja ties mitä vielä näen)
aurinkointiaanien tanssiessa tulisilla toiveilla,
rallattavilla nuolilla ilmojen halki
siemeniin maan povessa,
tulit mahlaan jonka maku oksettaa minua ja syksyä
joka kuuraisin oksin koskettaa
kuollutta ihoa,
vanhenemisen kokenutta panssaria, tuuleen
pukeutunutta tuhkaa
sydämestä.
Menkäämme siis yöhön jonka kammioissa
pimeän ornamentit näyttävät loistavan


valoa kirkkaammin
syvissä väreissä joille kaipaus antoi muodon
ja musiikin, sen kristallinkirkkaan tappavan spektrin
maailmoita räjäyttävän voimasäteen
joka silmiltäsi välkähtää .

Jaa-a??? Tämä on vain trukkikuskin mielipide...
Luin moneen kertaan ja yritin päästä ineen mut paria kohtaa lukuun ottamatta se tuntuu ampuvan yli.?
Luin sen taas... runona toisaalta pirun hyvä, tajusin taas vähän enemmän sen elämää.
Mutta siinä on sanoja jotka räjähtää silmille.
Parasta antia tarjoilee ylle lainatut rivit... mutta ja mutta, mä oon riimittely friikki enkä saa normaalista runosta juuri mitään irti. Johtunee että muutaman vuoden tein sanotuksia ja se jotenkin jämähti päähän.(riimittely)
Ajatus maailman uskon tajunneeni oikein... vanhemman henkilön kuin minä(33) ristiriitaisia tuntemuksia rakkaudesta ja vanhenemisesta.?
Mutta kuten Jonnan tekstiä 50 kertaa mietittyäni löydän aina jonkin uuden tarkoitusperän (siinä sen viähätys onkin ja ilmeisesti siksi Jonna ei koskaan kommentoi sanoituksiaan, yleismaallisia tai maailmaisia vaikka ilmeisesti henkilökohtaisia kuten esim. Kylmä joki.)
Mutta sanoma on kyllä jotain mihin yhdyn täysin... eli!!
Mitä sanoin??? En varmaan mitään mutta tulipahan kommentoitua.

T: ammattikoulu taustainen trukkikuski... taidan mennä Idolseihin.

ps. yritin kommentoida onnistumatta siinä...

Hmh. Olen minäkin trukkeja ajanut, aika montaa sorttia, papereita en ole säilyttänyt (ois tietysti pitänyt).

Nojoo. Mutta seuraavaa sentään on ihan oikeasti LAULU eikä runo, niin on ainakin minulle sanottu.
Eikä kande hämmästyä jos ei heti ymmärrä mitä siinä horistaan: en kirjoittaessani ymmärtänyt enkä ymmärrä täsmälleen vieläkään.

Mutta kelpaisi Lohduttoman Lauluksi? Kiitos muuten analyysistä Setä Touhukas.

Kai minä näitä tähän laitan hakeakseni laulua muualta kuin loppusoinnusta, että on muutakin soinnukkuutta ja rytmiikkaa (kuten Jonnan monissa lauluteksteissäkin).

Jatkamme harjoituksia.

Madelein, Madelein,
meidän unemme on noussut pystyyn
kuin meri johon linnut rannalta syöksyvät
palaamatta koskaan,
tai latvusten takaa kohoava taivaan sininen muuri
varjojen yltämättömissä,
ja näin kauniina päivänä huojuvien puitten alla
huojuen itsekin,
Madelein, minä ymmärrän
ettei se mikä meille tapahtui koskaan tapahtunut.
Aamulla herätessäni hoin nimeäsi
vastatessasi kutsuuni,
Madelein,
minä olen hourinut tämän kaiken ympärilleni niin monesti
että voin sanoa että tiedän
olleeni yksin silloinkin;
kaikkien huuliesi sisällä ja hengityksesi kapaloimana,
ja asfalttikävelyllä käsikkäin
ennen iltaa.
Sinun aikasi, sanotaan, oli
vanhemman kivikauden nuori kukoistus! Madelein,
meidän meremme on noussut pystyyn
ja tullut uneksi.

Yksinkertaisesti sanottuna se oli miellyttävä!!!!
Ei kertaakaan lyöny korville.
Paha kommentoida koska se kosketti!!!
No...


Kukahan se sano et pökköö pesään!?


Tutka

Tahrattuja unelmia kuin helminauha.
Toivottomin on kai mielenrauha.
Isoja, pieniä jo hieman sameita.
Nuoruusvuosiin haalenneita.

Silti uudestaan ja uudestaan,
ne henkiin herää aina vaan.
Tänäänkin taas kun hänet näin
jähmetyin täysin ja katsomaan jäin...

suurinta unelmaa
jota maa päällään kantaa,
toivoen suudelmaa,
maalaten taivaan rantaa.

Vaikka unelmat hajoaa
kuin posliinikulho
olen minäkin silti jonkun sulho.

Mut Tutka toimii
tahdon tai en,
No...
ehkä siksi hymyilen.

nyt en malta olla mainostamatta, anteeksi!

http://koti.mbnet.fi/lumenen/vers6.html tuolta linkki "Muuta" ja sieltä "Runoja".

nää runot on miun 14-vuotiaan pikkusiskon kirjottamia ja minust ne on ton ikäsen kirjottamiks ihan mielettömiä! osan se on kirjottanu vissii jo 12-13 vuotiaana. harvoin tulee kehuttua, mut tosta oon tosi ylpee.

öö, itseasiassa uskon siskoni kyl tarkottaneen, että noita sen runoja ei saa kopioida omii nimii. eli siis niinku varastaa. julkaista jonku toisen nimellä. hemmetti! en osaa selittää, mut toivottavast tajusit.

mulla on muuten haaveena tehä siskon kanssa yhteistyönä joku kappale, kun vaa saisin kerranki jotaa valmista! tarkotan säveltämistä. hänelle jättäisin sanotuksen.

Seuraa "ateljee kritiikkiä"

Tutka vaikutta ihan hyvältä lauluksi, mutta yllä siteerattu eka säe ei toimi, ei avaudu, aikä oikein rimmaakkaan oikein, luulisin.

Pienillä muutoksilla saa asian esiin kirkkaammin (en tässä tosin ole itse keksinyt miten, eikä se minun tehtäväni olekaan), mutta eka säkeistö pitää terävöittää kun se kumminkin laittaa perustan koko laululle.

Loput tekstistä toimii.
Esim säe: "Vaikka unelmat hajoaa / kuin posliinikulho / olen minäkin silti jonkun sulho." -Upeeta!

Luin äskeisen ja pakko se on perk... allekirjoittaa!
*unohtu logittaa*